Ajopäivä numero uno

Tänään olikin sitten ensimmäinen päivä kun ajettiin eikä meinattu. Luray-Chattanooga väli on about 550 mailia ja se oli tarkoitus päivän aikana taittaa Smoky Mountainsin luonnonpuiston kautta. Aamulla ei poikettu Skyline Drivelle enää kun keli näytti pilviseltä, eikä kehuttu Blue Ridge Parkwaykaan sillä kelillä innostanut. Ruokatauko pidettiin Taco Bellissä (ei vielä ripulia) ja matkaa jatkettiin hyvin suoraviivaisesti.

Smoky Mountainsille päin kääntyessä laitettiin sitten Into the Wildin OST soimaan kun oltiin kerran metsään menossa. Emme tienneet mikä meitä odotti. Seuraavat parikymmentä kilometriä olivat kuin karvalakkiversio Vegasin stripistä. Jäätävän isoja mainoskylttejä ja uskomattoman överejä turistikohteita toisensa perään keskellä ei vitun mitään. En meinannut pysyä tiellä kun nauratti. Lopulta kuitenkin päästiin itse luonnonpuistoon, jossa maisemat olivatkin varsin komeat. Pysähdyksiä tehtiin paljon ja aikaa lyhyelle pätkälle upposi aivan liikaa, tosin oli se sen arvoista. Tuon pätkän kohokohta oli kun hyvin pikaisen levähdyspaikalle tehdyn jarrutuksen jälkeen AP löysi kaljamukista juodessaan Jussin langattoman hiiren. Melko puuntakaista.

Kun lopulta päästiin Smokyilta pois, suunnattiin kohti Chattanoogaa suorimpia pikkuteitä pitkin. Pysähdyttiin syömään mestassa nimeltään Murphy, North Carolina, raflassa nimeltään Wings and Things. Safkat olivat hyviä vaikka AP tilasi nollat taulussa wingsit mediumilla tulisen sijaan. Tiedettiin olevamme hyvässä mestassa kun lähtiessä kokkina toiminut vanhempi nainen kysyi että "what in the world brings you to Murphy, North Carolina?!". Ei liian turistimesta siis.

Perille päästiin lopulta turhan myöhään eikä Interstatella ajaminen pimeällä ollut ainakaan minusta kovin suurta herkkua. Hengissä kuitenkin ollaan ja huomenna jatkuu matka Jack Danielsin tislaamon kautta kohti Memphisiä. Oh see, see see rider!

Ai niin ja en ottanu tänään kuvia, Jussin kamera näyttää kuvareportaasia kunhan Jussi ehtii muokkailla kuvia ja upata ne jostain.