maanantai 27. syyskuuta 2010

Aftermath, osa 2

Nyt sitten hieman luvatun päivän jälkeen karttoja. Google Maps hyytyy kun osoitteita alkaa olla liikaa, joten postaan useammassa osassa.

New York - Los Alamos:


Näytä suurempi kartta

Los Alamos - Los Angeles:


Näytä suurempi kartta

"Mielenkiintoisena" pienenä yksityiskohtana noiden reittien pituuksien summa on 4709 mailia ja auton matkamittariin kertyi 5467 mailia. Siitä saa jokainen vähän suuruusluokkaa sille paljonko tulee sitä "ylimääräistä" ajoa kuukauden road tripillä. Tai sitten unohdin jotain todella tärkeää, mistä matkatoverit saavat luvan huomauttaa välittömästi.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Aftermath, osa 1

No niin, sitten pientä tajunnanvirtayhteenvetoa reissusta. Yritin tänään piirtää myös meidän tarkkaa ajoreittiä google mapsiin, mutta kone ja netti hyytyivät puolessa välissä matkaa sen verran pahasti, että hoidan kartan piirron parin seuraavan päivän aikana kotikoneelta Jyväskylästä. Reitti on aika hyvin vielä mielessä. Nyt kuitenkin vähän suosituksia ja varoituksia jotain vastaavanlaista matkaa suunnitteleville.

Yleistä

Henkilömäärä - 4 henkeä on kaikin puolin optimaalinen koko porukalle. Auton pitää olla aivan älyttömän kokoinen että siihen mahtuisi järkevästi enemmän ja hotelleissa säästää ottamalla kahden Queen Size Bedin huoneita joka paikasta. Kolmella tai viidellä olisi ollut selvästi vaikeampaa majoittua ja matkustaa.

Auto - Meille Mid-Size SUV (Jeep Compass) oli ihan hyvä, mutta yhtään pienempään ei olisi fiksusti mahduttu. Cruise Control ja hyvät jalkatilat ovat aivan ehdottomia jos maileja kertyy paljon. Ilmastointikin on elinehto ainakin kesällä. Pitkästä ajopäivästä tulee paljon pidempi, jos olot eivät ole mukavat.

Raha - Käteistä kannattaa varata, mutta ei koko budjettia. Bensat ja hotellit on ainakin selvästi helpompi maksaa kortilla. Luottokorteille tehdään aina todellista hintaa suurempi katevaraus, joten luottoraja kannattaa nostaa yli maksukyvyn, ettei se lopu kesken. Kannettavaa tietokonetta ja excel-asiantuntijaa (pivot-taulukot ftw) suositellaan mukaan, jotta on helpompi selvittää kuka on velkaa kenelle kun yksittäiset ihmiset maksavat koko porukan maksuja.

Majoittuminen - Jos ei matkaa yksinään, kannattaa ehkä New Yorkia lukuunottamatta suunnata motelleihin hostellien sijaan. Hinta ei nouse kovin paljoa makuusalipaikkaa kalliimmaksi ja on edes jotain yksityisyyttä. Best Western, Days Inn ja Comfort Inn ovat ainakin kaikki maanlaajuisia ketjuja joissa saa aina samat vähittäispalvelut samalla tasolla, joten tietää ainakin mitä odottaa. Sniiduilijan kannattaa toki välillä kokeilla myös muita vaihtoehtoja jos niitä on selvästi halvemmalla tarjolla, mutta useimmiten hintaero on niin pieni, että mielummin maksaa tietystä laatutakuusta vähän. Friscossa oltiin Knight's Innissä ihan Downtownin kupeessa ja Losissa Economy Innissä Hollywoodissa. Molemmat todella halpoja ja hyvällä paikalla olevia mestoja, joissa ei ollut mitään valittamista. Nettibuukkaus on poikaa jos tietää varmasti mihin haluaa mennä, mutta ainakin meidän reissun aikana täydet motellit olivat todella harvassa.

Ruoka - USAssa ei kannata kokata itse. Piste. Perunat, pasta ja riisi ovat kaupoissa halpoja, mutta liha on kallista, jos ylipäänsä löydät isoista kaupungeista lihaa myyviä kauppoja. Kokkaamisen kannattamattomuuteen vaikuttaa myös se, että ravintolassa syöminen on halpaa. Pikaruokaketjut ovat about Suomen hinnoissa, mutta raflassa syö helposti aterian ruokajuomineen ja tippeineen 15 dollarilla. Itse suosimme useimpina päivinä sellaista taktiikkaa, että aamupala syötiin motellilla (tämä kannattaa joskus tehdä itse, tai ainakin ostaa jotain proteiinia leivälle), lounaaksi jotain "ketjupaskaa" ja illallinen jossain ravintolassa. Rahaa ei kulunut paljon ja ruoka oli hyvää. Pikainen ja tärkeä EDIT: Älä syö USAssa pizzaa koskaan äläkä missään. Siellä ei vaan osata sitä ruokaa. Sen lisäksi se on miljardi dollaria kalliimpaa kuin oikeat ruoat.

Ravintolasuositukset - Ketjupaikoista Burger King oli ehdottomasti budjettimiehen valinta, mutta selvän voiton vei In-N-Out Burger, joita löytyy vain Kaliforniasta ja sen rajan lähettyviltä. Maailman parhaat pikaruokaranskalaiset ja loistavat purilaiset. Googlatkaa paikan secret menu ennen käyntiä niin saatte kaiken irti. 3x3 animal style burgeria on vaikea voittaa. White Castlesta kannattaa pysyä kaukana. Taco Bell on ihan hyvä valinta jos pitää sen tyyppisestä ruoasta. Hootersin Wingsit oli ihan hyviä ja näköalat muutenkin ok. Kunnon ravintoloista suositukset saa ainakin Big Texan Amarillossa ja Bubba Gump Shrimp Co., joka on maanlaajuinen ketju. Molemmat ovat hieman yllämainittua kalliimpia, mutta vielä halpoja Suomen hintatasoon verrattuna.

Mihin mennä? - Isommista kaupungeista suosittelen itse New Yorkia, San Franciscoa (oma suosikki) ja Vegasia. Nämä kolme ovat aivan ehdottomia pysähdyksiä. Los Angeles on oikeastaan aika nihkeä paikka, mutta Santa Monican 3rd Streetin ostospromenadi ja Venice Beach paikkaavat paljon. Hollywoodissa ei ole juuri mitään nähtävää, mutta voihan siellä käydä Walk of Famen ja Grauman's Chinesen käden/jalanjälkisetit katsomassa. Washingtonin nähtävyydet skippaamalla ei paljon menetä, mutta se on aika helppo ja nopea pysähdys Nykin jälkeen. Memphisissä Graceland on ehkä turhin 30$ mitä ikinä käytät, mutta sen sijaan Beale Street viikonloppuiltaisin on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Amarillossa on vain Big Texan, Albuquerquessa vain route 66, joka ei muuten suurelta osin ole kovin erikoinen. Pääosin suosittelenkin matkalla pysähtelemään muutaman tuhannen asukkaan pikkukylissä sellaisina öinä, kun ei ole tarkoitus käydä missään yökerhoissa tms. Majoitus on halvempaa, ihmiset keskimäärin mukavampia ja keskustasta löytyy aina joku hyvä ja halpa paikallisrafla. Grand Canyonilla pitää ehdottomasti käydä ja Monument Valleykin on komea, samoin kuin Yosemite. Antilope Canyonille ei pääse ilman maksullista opasta, joten sniiduilijat älkää vaivautuko. Joku Six Flagsin huvipuisto kannattaa myös tsekata. Ne vuoristoradat on isoja. Alcatraz on tosi mielenkiintoinen kohde, vaikka The Rockin mestoja ei paljon näekään. Ylipäänsä kannattaa ajomatkoilla ajella teitä jotka näyttävät kartassa mielenkiintoiselta. Käydä vaikka New Mexicossa jonkun laskettelukeskuksen huipulla. Maisemat ovat yleensä parempia kuin karttaan merkityillä scenic bywaylla. Paljon hehkutettu länsirannikon Big Sur ja Highway 1 olivat ihan mukavia, mutta sisämaasta löytyy paljon hienompia maisemia. Ai niin ja Sonoma Valleyn viinitilat ovat asiasta kiinnostuneille oikein hyvä päivämatka Friscosta.

Unohdin varmaan paljon kaikkea, mutta kai noilla alkuun pääsee. Jos vastaava reissu kiinnostaa, suosittelen sitä ehdottomasti. Vaikka kaikki rahat menisivät, se on sen arvoista. Kun lähtöpäätös on tehty, kysele vapaasti lisää.

Loppukiri

Maanantaille oli tosiaan vielä varattu päivä New Yorkissa. Ajeltiin taksilla pahamaineisen Jamaican metroasemalle ja siitä metrolla kohti keskustaa. Porukka hajaantui jo ennen kuin metro pääsi Manhattanille asti ja sovittiin että tavataan viiden aikoihin tietyssä paikassa Times Squarella. Otto ja AP suuntasivat shoppailemaan, minä ja Jussi Carl Schurz Parkiin jossa on kuvattu 25th Houria. Otettiin vähän kuvia ja käveltiin takaisin metrolle, josta Jussi suuntasi shoppaamaan valokuvausgearia ja minä jatkoin suoraan Times Squarelle. Kävin Regal Theatersissa katsomassa Macheten, syömässä White Castlessa joka oli koko reissun paskin mesta ja ostamassa vähän sarjiksia Midtown Comicsista. Saatiin porukka kasaan Times Squarella vähän viiden jälkeen, otettiin vähän valokuvia ja lähdettiin metrolla kohti Jamaicaa.

Jamaican asemalla todettiin että aika on sen verran kortilla, ettei ole aikaa soittaa aamun taksikuskille, vaan pitää saada taksi paikan päältä. Tämä osoittautui hieman haastavaksi, koska sillä seudulla takseja ei erota ulkoisesti mitenkään. Paikallinen katuhustleri huomasi kyydintarpeemme ja yritti puhua meitä kyytiin, kun Intialainen taksikuski pysäköi viereen ja nähtyämme miehen ajoluvan nousimme kyytiin. Hustleri ei asiasta liiemmin innostunut ja alkoi epäsuorasti uhkailla kuskiamme. Normimeininkiä Jamaicassa kuulemma. "The cockroaches always come out at night." Intialaisen kaverin kyydillä pääsimme turvallisesti hotellille, josta lähti melkein samantien shuttle kohti JFK:ta. Kentällä mikään ei tietenkään toiminut. Lentoa oli aikaistettu taas vartilla kertomatta asiasta matkustajille. Automaatti kyseli papereita joita emme olleet koskaan saaneet, emmekä lopulta myöskään koskaan tarvineet. Tuossa vaiheessa avuksi kutsuttu henkilökunnan jäsen totesi että meillä on kova kiire, koska koneen lähtöön on vain 1,5 tuntia, ja paineli ihan mitä sattuu nappeja. Onneksi tajusimme pääpointin, eli sen ettei niitä papereita vain tarvitse, ja saimme checkattua itsemme sisään. Jussilla oli hieman ongelmia laukkuun teipatun yli metrikkään salamajalustansa kanssa, mutta sekin saatiin lopulta koneeseen. Tax Freestä ostettiin kirjaimellisesti enemmän viinaa kuin laki sallii, mutta sekään ei lopulta ollut ongelma. Vaikka eka lento oli etuajassa, Damin lento lähti myöhässä ja missasin puoli kuuden junan Tikkurilasta Mikkeliin kymmenellä minuutilla. Vajaa pari tuntia odottelua Hemingwaysissa Brooklyn Lagerin seurassa ja puoli kymmeneltä Mikkelin asemalla, josta saunaan, ruisleivälle ja snookeria katsomaan. Home sweet home.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Viimeistä viedään

Viimeinen ilta Losissa menossa. Päivällä käytiin isoissa vuoristoradoissa ja tultiin In-N-Out Burgerin kautta reissun toiseksi viimeiseen hotelliin LAX:n viereen. Autossa on matkamittarissa 5467 mailia ja huomenna uskollisesti palvellut Jeep Compass palautetaan vuokraamoon. Purin tänään laukuista kaiken sängylle ja pakkasin takaisin. Kaikki turhakin mahtui mukaan! Huomenna klo 11.06 länsirannikon aikaa lähtee lento New Yorkiin jossa ollaan puoli kahdeksalta. Vielä maanantaipäivä isossa omenassa ja sitten kohti Eurooppaa. Johan tässä on matkattu.
Published with Blogger-droid v1.5.9

lauantai 18. syyskuuta 2010

Lisää Losii

Lt. Dan's drunken shrimp

Shrimper's heaven.

Cajun & Garlic Shrimp

Optimaalinen menopeli Venice Beachille.

David Liebe Hart. Kova ufomies.

Toissapäiväinen aamupäivä meni tosiaan melkoiseksi istumiseksi. Käytiin kuitenkin ajelemassa Paramountilla ja Universalilla, sekä Hollywood kyltillä johon ei päässyt ja tietysti Mulholland Drivellä. Illalla käytiin Griffith Observatorylla katselemassa Losia yövalaistuksessa ja yhtä smogiahan se oli edelleen. Käytiin vielä Oton kanssa katsomassa keskustassa vuosikymmenen kovimpia juhlia, jotka oli peruttu. Kaupunki oli jostain syystä päättänyt että El Gritoa ei kaupungintalolla tänä vuonna perinteen mukaisesti juhlita, joten meksikaanit ilmeisesti juhlivat kukin omalla tahollaan. Olin pettynyt ja tultiin motellille nukkumaan.

Eilen käytiin aamulla Reservoir Dogsista tutussa Pat & Lorraine's Coffee Housessa aamupalalla. Paikka ei erityisen tutulta näyttänyt, mutta annokset olivat niin isot, ettei loppupäivänä tarvinutkaan paljon syödä. Seuraavaksi kevyt parin tunnin ajomatka Kill Billin kirkolle, jossa saatiin hierottua lähestulkoon täsmälleen samanlainen kuva, kuin mikä leffassa on samalta paikalta. Pari tuntia ajamista takaisin, pyykit laundromatiin ja hiukset Armenialaisen parturin lattialle. Chinese 6 teatterissa tsekattiin Expendables, josta löytyi hyvin odotetut vahvuudet ja heikkoudet.

Tänään ajeltiin aamulla (puoliltapäivin) random ostarin kautta Venice Beachille. Jussi tuli muutamaa tuntia myöhemmin bussilla perässä. Bubba Gumpissa nautittiin kolmen ensimmäisen kuvan kuvaamat ateriat, jonka jälkeen Otto ja AP suuntasivat shoppailemaan. Itse vuokrasin kuvassa näkyvän menopelin, jolla ajelin Venice Pierille ja takaisin. Matkalta löytyi mm. tässä videossa näkyvä skeittiparkki (siistein näkemäni skeittitemppu ikinä jäi kuvaamatta), laadukkaita katuesiintyjiä ja windsurffausta. Palatessani löysin Santa Monica Pieriltä David Liebe Hartin, joka oli kuulemma työtön nyt kun Tim and Ericciä ei enää jatketa. Säälin kaveria sen verran että ostin kympillä ufomusiikkia ja vitosella paskimman portraitin ikinä. Musiikkia kuunneltiin autossa matkalla takaisin ja vihaista kamaa oli. Pitkän soittelun jälkeen saatiin myös nähtyä ostarin kulmalla Markoa, jota olen viimeksi tainnut nähdä joskus 15 vuotta sitten. Juteltiin puolisen tuntia niitä näitä ja jatkettiin perinteiseen olut + TV illanviettoon motellille. Huomenna sitten mennään niin isoihin vuoristoratoihin että nyt jo pelottaa.
Published with Blogger-droid v1.5.9

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Sunset Blvd, Hollywood, CA

Otsikossa mainittu nykyinen osoitteemme on paljon hohdokkaampi nimeltään, kuin ulkoasultaan. Itse asiassa melko lailla koko Hollywood näyttää suurinpiirtein Harlemilta. Vanhoja rapistuneita taloja, huonokuntoisia katuja, ja yhtäkkiä täysin puuntakaa ollaan Walk of Famella. Kodak - teatteri näyttää jotenkin paljon paremmalta Oscarien aikaan, mistä johtunee.

Eilen oli tarkoitus mennä yhdeksi yöksi Mementon motelliin, mutta koska siellä ei ollut vapaita 4h huoneita näyttää, suunnattiin suoraan Hollywoodiin, jossa oli muutenkin tarkoitus viettää suurin osa reissun loppuöistä. Motelli on halpa, mutta siinä on TV jossa näkyy Comedy Central ja jääkaappi, joten kaikki tarvittava löytyy. Tänään Otto ja AP lähtivät Downtowniin, minua ja Jussia ei juuri kiinnostanut koska "ei siellä ole mitään". Saa nähdä vahvistaako poikien kertomus tämän. Tänään on Meksikon vallankumouksen 200-vuotispäivä, jota varmaan täällä maailman kolmanneksi eniten meksikaaneja sisältävässä kaupungissa juhlistetaan aika rankasti. Ei olla vielä päätetty yritetäänkö ottaa osaa juhliin vai mennäänkö Griffith Observatoryyn vain katselemaan saletisti joka puolelta kaupunkia lentäviä ilotulitteita.

Joku päivä voisi jonkun leffan käydä katsomassa kun kerran Hollywoodissa ollaan. Huomenna varmaan Reservoir Dogsista tuttuun Pat & Lorraine'siin aamupalalle. Perjantaina Venice Beach + Santa Monica ja lauantaina huvipuistojen kuningas, Six Flags Magic Mountain. Sunnuntaina lennetäänkin sitten New Yorkiin jossa on täysi päivä aikaa toipua välijetlagista kunnes maanantai-iltana lähtee lento kohti Eurooppaa. Pitäisiköhän tässä kohta vääntäytyä liikkeelle ja käydä tsekkaamassa vaikka Paramountin studiot tai jotain, ettei mene ihan istumiseksi tämä päivä.

maanantai 13. syyskuuta 2010

We can't not stop here, this is wine country.

Tänään oli vuorossa sivistynyttä törpöttelyä, eli kierros Sonoma Valleyn viinitiloilla. Ensimmäisen tilan viinit olivat huonoja, mutta laatu parani päivän edetessä ja lopulta AP osti pari pulloakin. Viinien jälkeen käytiin yhdellä paikallisella panimolla ja suunnattiin yöksi Haywardiin. Päivän aikana käytiin kahdesti pikaruokaloista parhaassa, In-N-Out Burgerissa. Paikka on siitäkin erikoinen, että parhaita ruokia ei ole menussa, ne pitää vain osata tilata. Eipä oikeastaan tältä illalta mitään sen kiinnostavampaa, huomenna edessä Big Sur.
Published with Blogger-droid v1.5.8