Loppukiri

Maanantaille oli tosiaan vielä varattu päivä New Yorkissa. Ajeltiin taksilla pahamaineisen Jamaican metroasemalle ja siitä metrolla kohti keskustaa. Porukka hajaantui jo ennen kuin metro pääsi Manhattanille asti ja sovittiin että tavataan viiden aikoihin tietyssä paikassa Times Squarella. Otto ja AP suuntasivat shoppailemaan, minä ja Jussi Carl Schurz Parkiin jossa on kuvattu 25th Houria. Otettiin vähän kuvia ja käveltiin takaisin metrolle, josta Jussi suuntasi shoppaamaan valokuvausgearia ja minä jatkoin suoraan Times Squarelle. Kävin Regal Theatersissa katsomassa Macheten, syömässä White Castlessa joka oli koko reissun paskin mesta ja ostamassa vähän sarjiksia Midtown Comicsista. Saatiin porukka kasaan Times Squarella vähän viiden jälkeen, otettiin vähän valokuvia ja lähdettiin metrolla kohti Jamaicaa.

Jamaican asemalla todettiin että aika on sen verran kortilla, ettei ole aikaa soittaa aamun taksikuskille, vaan pitää saada taksi paikan päältä. Tämä osoittautui hieman haastavaksi, koska sillä seudulla takseja ei erota ulkoisesti mitenkään. Paikallinen katuhustleri huomasi kyydintarpeemme ja yritti puhua meitä kyytiin, kun Intialainen taksikuski pysäköi viereen ja nähtyämme miehen ajoluvan nousimme kyytiin. Hustleri ei asiasta liiemmin innostunut ja alkoi epäsuorasti uhkailla kuskiamme. Normimeininkiä Jamaicassa kuulemma. "The cockroaches always come out at night." Intialaisen kaverin kyydillä pääsimme turvallisesti hotellille, josta lähti melkein samantien shuttle kohti JFK:ta. Kentällä mikään ei tietenkään toiminut. Lentoa oli aikaistettu taas vartilla kertomatta asiasta matkustajille. Automaatti kyseli papereita joita emme olleet koskaan saaneet, emmekä lopulta myöskään koskaan tarvineet. Tuossa vaiheessa avuksi kutsuttu henkilökunnan jäsen totesi että meillä on kova kiire, koska koneen lähtöön on vain 1,5 tuntia, ja paineli ihan mitä sattuu nappeja. Onneksi tajusimme pääpointin, eli sen ettei niitä papereita vain tarvitse, ja saimme checkattua itsemme sisään. Jussilla oli hieman ongelmia laukkuun teipatun yli metrikkään salamajalustansa kanssa, mutta sekin saatiin lopulta koneeseen. Tax Freestä ostettiin kirjaimellisesti enemmän viinaa kuin laki sallii, mutta sekään ei lopulta ollut ongelma. Vaikka eka lento oli etuajassa, Damin lento lähti myöhässä ja missasin puoli kuuden junan Tikkurilasta Mikkeliin kymmenellä minuutilla. Vajaa pari tuntia odottelua Hemingwaysissa Brooklyn Lagerin seurassa ja puoli kymmeneltä Mikkelin asemalla, josta saunaan, ruisleivälle ja snookeria katsomaan. Home sweet home.