Lisää Losii

Lt. Dan's drunken shrimp

Shrimper's heaven.

Cajun & Garlic Shrimp

Optimaalinen menopeli Venice Beachille.

David Liebe Hart. Kova ufomies.

Toissapäiväinen aamupäivä meni tosiaan melkoiseksi istumiseksi. Käytiin kuitenkin ajelemassa Paramountilla ja Universalilla, sekä Hollywood kyltillä johon ei päässyt ja tietysti Mulholland Drivellä. Illalla käytiin Griffith Observatorylla katselemassa Losia yövalaistuksessa ja yhtä smogiahan se oli edelleen. Käytiin vielä Oton kanssa katsomassa keskustassa vuosikymmenen kovimpia juhlia, jotka oli peruttu. Kaupunki oli jostain syystä päättänyt että El Gritoa ei kaupungintalolla tänä vuonna perinteen mukaisesti juhlita, joten meksikaanit ilmeisesti juhlivat kukin omalla tahollaan. Olin pettynyt ja tultiin motellille nukkumaan.

Eilen käytiin aamulla Reservoir Dogsista tutussa Pat & Lorraine's Coffee Housessa aamupalalla. Paikka ei erityisen tutulta näyttänyt, mutta annokset olivat niin isot, ettei loppupäivänä tarvinutkaan paljon syödä. Seuraavaksi kevyt parin tunnin ajomatka Kill Billin kirkolle, jossa saatiin hierottua lähestulkoon täsmälleen samanlainen kuva, kuin mikä leffassa on samalta paikalta. Pari tuntia ajamista takaisin, pyykit laundromatiin ja hiukset Armenialaisen parturin lattialle. Chinese 6 teatterissa tsekattiin Expendables, josta löytyi hyvin odotetut vahvuudet ja heikkoudet.

Tänään ajeltiin aamulla (puoliltapäivin) random ostarin kautta Venice Beachille. Jussi tuli muutamaa tuntia myöhemmin bussilla perässä. Bubba Gumpissa nautittiin kolmen ensimmäisen kuvan kuvaamat ateriat, jonka jälkeen Otto ja AP suuntasivat shoppailemaan. Itse vuokrasin kuvassa näkyvän menopelin, jolla ajelin Venice Pierille ja takaisin. Matkalta löytyi mm. tässä videossa näkyvä skeittiparkki (siistein näkemäni skeittitemppu ikinä jäi kuvaamatta), laadukkaita katuesiintyjiä ja windsurffausta. Palatessani löysin Santa Monica Pieriltä David Liebe Hartin, joka oli kuulemma työtön nyt kun Tim and Ericciä ei enää jatketa. Säälin kaveria sen verran että ostin kympillä ufomusiikkia ja vitosella paskimman portraitin ikinä. Musiikkia kuunneltiin autossa matkalla takaisin ja vihaista kamaa oli. Pitkän soittelun jälkeen saatiin myös nähtyä ostarin kulmalla Markoa, jota olen viimeksi tainnut nähdä joskus 15 vuotta sitten. Juteltiin puolisen tuntia niitä näitä ja jatkettiin perinteiseen olut + TV illanviettoon motellille. Huomenna sitten mennään niin isoihin vuoristoratoihin että nyt jo pelottaa.

Published with Blogger-droid v1.5.9